Kuvat innoittaa kirjoittamaan

JUHLAVUODEN KYNNYKSELLÄ

Kirjoittajayhdistys Paltta ry on yksi Suomen vanhimmista kirjoittajayhdistyksistä. Se on perustettu vuonna 1963, joten juhlimme tänä vuonna 60-vuotista taivaltamme.

Juhlavuoden päätapahtuma on Lappeenrannan Kehruuhuoneella su 10.9.2023 järjestettävä seminaari, jonka teemana on ”Turvallinen tulevaisuus”. Ohjelma koostuu kirjailijoiden puheenvuoroista ja paneelikeskustelusta. Seminaarin yhteydessä järjestetään kansainvälinen työpaja, jossa pohditaan kirjoittamisen ja kielen merkitystä ihmisen identiteetille.

Juhlavuoteen liittyy olennaisesti 60-vuotishistoriikki. Teoksen toimittaa FM Soile Rinno ja se kokoaa Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson kulttuurihistoriaa yli puolen vuosisadan ajanjaksolta. Historiikkia elävöittävät monet yhdistyksessä aktiivisesti toimineiden jäsenten henkilöhaastattelut.

Juhlaseminaariin kootaan näyttely Paltan 60-vuotisesta toiminnasta Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson kulttuurivaikuttajana.

Suunnitelmissa on myös kirjoittajakurssi nuorille sekä opintomatkoja Tarttoon ja esim. Pohjois-Karjalan runokyliin. Paltta ry on myös mukana Kouvolan Dekkaripäivillä ja Kymi Librissä Myllykoskella.

Laittakaa kuitenkin jo nyt kalenteriin tuo syyskuun kymmenes päivä ensi vuonna. Silloin on ilo katossa Kehruuhuoneen kauniissa salissa. Saamme olla ylpeitä omista ja aikaisempien vuosikymmenten palttalaisten uroteoista.

Kirjoittajayhdistys Paltta ry:ssä  toimii neljä kirjoittajaryhmää eri puolilla Kaakkois-Suomea.

• Virke Kotkassa
• Haukka Lappeenrannassa
• Kouvola
• Uilokurpposet Parikkalan ja Rautjärven alueella

Joka kuukaudelle ryhmät saavat Inspis-kuvan josta kirjoittajat voivat ammentaa inspiraation omalle tekstille. Syntyneet tekstit ja kuva liitetään kuukauden päätteksi yhdeksi teokseksi, joka jaetaan kaikille jäsenten iloksi. Alla Tammikuun Inspis-kuva ja tekstit kaikkien iloksi ja riemuksi. Jos sinulla heräsi kiinnostusta kirjoittamiseen tutustu ja lue lisää https://paltta.yhdistysavain.fi/

Jalat puolisalossa 

Alla lumi kuin kylmä kuolema 

Yläpuolella avoin taivas mahdollisuuksineen 

Ja kaiken sen keskellä elämä 

Tässä ja nyt. 

Helena Väisänen

PUUTTOMAT METSÄT 

ORVOT LINNUT 

Kannokkoinen metsän pohja 

puuton tanner tallustella! 

Missä kuusi, missä mänty. 

Missä koivun valkorunko? 

Ihmettelin, kummastelin! 

Eihän täällä mikään kasva! 

Mistä lintu kodin löytää, 

mistä käpy oravalle? 

Kuivunut on mättään marja, 

paahtunut on kukan varsi. 

Tuokin hento taimen alku 

yksinänsä taitaa jäädä. 

*** 

Paikka uusi etsittävä 

Jossakin sen olla täytyy. 

Linnun pienen siiven iskut 

loittonevat uutta kohti. 

Ikimetsän uumenista 

lintu pesäpaikan löytää. 

Oksat oravalle tutut, 

kävyt kasvupaikallansa. 

Sinne suuren metsän reunaan. 

Ikihonkain turvapaikkaan. 

Linnut sekä oravatkin 

uuden kodin perustavat. 

Aarnimetsät, ikipuut, 

turvapaikat luonnon omat. 

Jäljelle ne jättäkäämme, 

testamentiksi tuleville. 

Ilman luonnon elinvoimaa, 

lintuin sekä lentäväisten 

orpoja me olisimme, 

yksin tielle uupuisimme. 

Anna Liisa Tajasvuo 

Antoi lunta luontoäiti, 

tuiskupuuskaa tuprutteli, 

pyöritteli, kieritteli, 

pellot peitteli alavat, 

kauran korret kaataellen. 

Kohta taas hämärtyy päivä, 

tummuu ilta tammikuinen. 

Sirkkuparvi jo pyrähti 

tuulen suojaan riihen alle. 

Sinne riennän pian minäkin 

seurahaksi serkkujeni. 

Tuostapa jyväsen vielä 

nyppäsen vain nokkahani 

kupuseni täytteheksi. 

Siitä ehkä voimaa saanen 

selvitäksein aamuun asti, 

uuteen päivään pärjäilisin. 

Aira Grén 

Varpaitani paleltaa, 

mistään en nyt suojaa saa. 

Pikkulinnun elo on, 

välillä niin suojaton. 

Nälkäkin jo yllättää, 

mistä löytyis syötävää. 

Talvenselkä taittukoon, 

kevät lämmin alkakoon! 

Silloin löytyy einettä, 

myöskin pesään peitettä. 

Viserrystä viritän, 

kylmän talven seljätän! 

Terttu Ravi

Lumista on ja pakkasta. 

Mistä minä saan ruokaa? 

Kaikki on niin jäässä! 

Ruusunmarjoja pensaassa!  

Täytyy kai yrittää mutustella. 

Olisikohan lähipihoissa mitään tarjoilua? 

Vihreän talon pihalla usein on. 

Voi kun saisinkin rouhittuja pähkinöitä tai jyviä! 

Selviäisin huomiseen. 

Taina Kohopää

Oma lintuni toki olen, ja vihreinen, 

 se lienee väri mun, ja sen merkitys mun, 

eloni mun on tässä, eikä muuta ole mulla olemista,  ei merkitystä, 

 ei ole elo muuttunut. 

Olen aina vain oma lintuni. 

Hannu Reipas 

auringon lämpöä 

läpi höyhensulkien 

kaislankorrella 

kevättä keinun 

lumilakeuden rannalla 

etsin uutta pesäpuuta 

PHKokkonen

HUHUU 

äsken vielä 

tuuli puhalsi lunta silmät korvat täyteen 

nyt  

oksat kuin kermavaahdotettuja 

ketään ei näy 

ja kuitenkin 

eikös meillä ollut sovittuna kaverusten  

lounastreffit täällä tänään 

kattaus on  

viimeisen päälle valmis 

näkyy upeita marjoja kuorrutteella 

olisiko ruusunmarjoja  

arvelen 

muitakin herkkuja löytynee 

hei 

missä te kaikki ootte 

ei nyt viitsitä kuurupiilosilla olla 

visertelen kutsuviestejä kavereilleni 

vaan mikä hätä tässä 

aurinkokin lämmittää 

Anneli Pylkkönen 

"Unelmista nousee todellisuus, tosin aivan erilainen – elämän paradoksi." Satu Henttonen

TOIVEET 

Tuli talvi 

Lumi viipyi 

routa ehti ensin 

ja seisautti veden 

Kun lunta viimein tuli 

ei sillä ollut mieltä eikä määrää 

Ja sitä tuli ja tuli 

Talven selkä taittui ensin 

sitten oma 

ja taas tuli lunta 

Toivoin, että lumi sulaisi 

ja toiveeni toteutui 

ei heti, mutta kuitenkin 

voi sitä sulamisveden määrää 

ja tulvaa 

Kellari täyttyi 

Ja odotin kesää 

Ja taas toiveeni toteutui. 

Kesä tuli ja kuumuus 

hellettä kesti viikkoja 

ja kaikki kuivui 

rukoilin, että sataisi edes vähän 

mutta kun kaikki rukoilivat samaa 

vettä tuli kuin saavista 

sitä oli kaikkialla 

Tulisipa talvi 

Juha Mattila